Kutsujen askartelu alkakoon..

Minne se aika katoaa!? Jouluna vielä mietin ettei vielä kannata rueta ressaamaan hääjärjestelyistä, niihin on vielä hyvin aikaa ja noin viikko sitten sisko kysyi joko olen ruennut suunnittelemaan ja miettimään paremmin järjestelyjä ja koristelua yms koska häihin on enää vain muutama kuukausi, apua!

Onneksi olen kerennyt jo käydä vähän sovittelemassa hääpukuja, jotta tiedän vähän minkämalliset puvut sopivat minun vartalolleni. Vielä ei sitä oikeaa löytynyt.. Harmitti kovasti, koska liikkeessä jossa kävin ei saanut ottaa valokuvia enkä siis oikein muista minkälaisia pukuja sovitin. Ennen kuin tiesin valokuvakiellosta kerettiin napata yksi valokuva.. :)

Aloitimme myös kutsujen askartelun. Koska haluamme järjestää häät säästeliäästi, päätimme tehdä itse kutsut ja on se mukavaa että niissä kuitenkin näkyy oman käden jälki vaikka en mikään taitava korttientekijä olekaan. Haaveena oli vintagehenkiset, "vanhan" näköiset ja pitsiset kutsukortit. Nämä ihanat kuvat nappasin googlesta.

Tälläisia luonnoksia olen saanut aikaan, nämä ovat vasta kokeiluasteella ja vielä ne muuttuu. Onneksi pian aloitetaan kunnon urakka kun saadaan tyttöporukka kokoon, ihanaa :)

Juhlapaikka

Mietimme pitkään missä voisimme järjestää hääjuhlan ja koska juhlapaikkoja kotipaikkakunnallamme ei oikein ole, varasimme Hiisituvan, joka on sopiva noin 1oo hengelle. (mutta minun makuuni jotenkin liian karu ja kallis..!) Unelmapaikka olisi tietenkin ollut joku vanha iso lato tai jokin kaunis paikka järven rannalla mutta toivon että varaamastamme paikastakin saa kauniin kunnon koristelulla :) Koristeista lisää vähän myöhemmin..

Yritin kyllä ensin viimeiseen asti ehdottaa mummolani suurta suurta autotallia ja pihaa vaikka se voikin hurjalta kuulostaa :D Mutta paikkana se olisi aivan ihana, tunnelmallinen ja erilainen ja mulla oli jo selvä visio autotallihäistä. Itse toimin enemmän tunteella mutta Joni ajattelee aina käytännönjärjestelyjä kuten tässä tapauksessa sadetta ja ruokailua.. ja niinhän siinä kävi etten saanut autotallihäille hyväksyntää, höh!

Nämä kuvat on mun mielestä kyllä aika ihania eikä pidempienkään tarvi pelätä että löisi päätä kun on sen verran tilaa.

Kirkko

Ajatus häiden järjestämisestä sai kunnolla alkunsa, kun päätimme tulevan hääpäivämme. Joni olisi toivonut alkukesää, toukokuuta, mutta sain sitten suostuteltua että järjestäisimme häät heinä- tai elokuussa jolloin illat on lämpimiä mutta jo pimeneviä jolloin saisi laitettua paljon kynttilöitä ja ihanaa tunnelmavaloa :) Ja että saisimme tietenkin hieman enemmän aikaa suunnitteluun ja toteutukseen.

Joni suostui ja sanoi ettei päivällä ole niin väliä, kunhan sellainen vain tulee. Mietimme vaihtoehtoja ja laitoimme kaksi vaihtoehtoa; 26.7 tai 2.8. Tämäkin asia selvisi nopeasti ja hääpäiväksemme on valittu 2.8.2o14 <3

Kirkko on jo varattu ja nyt kuumeisesti odotellaan vastausta lempipapiltamme pääsisikö hän vihkimään meidät, koska asuu jo muualla. Toivotaan parasta!

Todella vaikeaksi tehtäväksi on koitunut musiikin valinta kirkossa (myös hääjuhlassa soitettava musiikki!) Emme kumpikaan välitä oikein urkumusiikista ja meillä on alusta asti ollut selvillä, että toivoisimme siskojeni soittavan kirkossa selloa ja huilua/koskettimia. Tavallaan haluamme perinteistä mutta kuitenkin jotenkin räväkkää ja erilaista, jota ei vielä paljasteta ;)

Häämarssiksi siskoni ehdotti Pachelbelin Canon in D luultavasti kahdella sellolla soitettuna ja olin aivan innostunut, koska olin juuri ehdottanut Jonille samaa kappaletta. Tässäpä näytettä kappaleesta.

Kirkko on varmaan se jännittävin juttu mitä tällä hetkellä jo kauhulla odotan! Äitikin kerkesi jo peloitella kuinka kauheeta itkua se tulee olemaan kun pääsee kulkemaan kirkon käytävää maailman ihanimman isin käsipuolessa. Muutenkin oon niin herkkä itkemään, ei tarvita kuin hyvä ja koskettava kappale niin jo itku tulee. Eikä se ole mitään nättiä katottavaa kun räkä poskella märisee, toivottavasti niin ei käy :D Onneksi mulla on ihanat kaasot tukena ja suloinen kummityttökeijukainen mukana! :)

Uusi ihastus

Aloitettiin äidin kanssa uusi yhteinen harrastus, kalligrafia eli korutekstaus ja kaunokirjoitustaidekurssi. Ja ollaan molemmat aivan hurahdettu siihen! :) Valitettavasti juuri kun siitä on aivan innostunut, se loppuu. Ollaan käyty kurssilla nyt jo kolme kertaa ja vielä olisi kerta jäljellä..

Minua on aina kiinnostanut taideala, mutta olen aina ollut ja olen edelleen aivan surkea piirtäjä, tämä on siis loistava vaihtoehto minulle.

Ensimmäisellä kerralla tehtiin ns. "pepsikynät". Limpparitölkistä leikkasimme saksilla sopivan mallin kynän kirjoituspääksi ja teippasimme puutikkuun ja harjoittelimme näin pepsikynän ja kirjoitusvärien käyttöä. Silloin tuntui että apua, mikä tämä kurssi on :D Mutta jo heti seuraavalla kerralla saimme ihan oikeat puuvarret ja monta erikokoista terää, jotka sitten vihkimme käyttöön niinkuin oikeastikin kuuluu. Nyt olemme pari kertaa harjoitelleet kirjoittamaan Italic fontin aakkosia, jotka on yllättävän vaikeita ja varsinkin kun kaikista kirjaimista tulisi saada samanlaisia mikä on kyllä tällä hetkellä mahdottomuus :D Täytyy huomioida kirjainten kaltevuus ja kynän kulma yms. Mutta vielä täytyy vain harjoitella, harjoitella ja harjoitella että omatekemät kirjaimet rupeaa edes näyttämään siltä kuin kuuluisi :)

Voin kyllä suositella kurssia, tykkään itse ihan älyttömästi!

"pepsikynä"

Tästä se lähtee.. :)

Ajatus oman blogin kirjoittamisesta on pyörinyt jo jonkin aikaa mielessäni, mutta en vain ole aikaisemmin saanut aikaiseksi.. Nyt vasta kun ajatuksia on tullut häihin liityen niin paljon, ajattelin blogin pitämisen hieman helpottavan omia ajatuksia :)

Tänne voin siis huoletta heitellä ideoita, suunnitelmia ja luultavasti paljon kuvia! Halusin myös siksi rueta kirjoittelemaan omaa blogia, jotta voin vuosienkin jälkeen muistella tulevaa, onnellisinta, ja ehkä myös samalla stressaavinta? päivää jolloin sanomme maailman ihanimman sulhasen kanssa TAHDON <3

Jottei menisi kaikki ihan siirapiksi, yritän välillä kirjoitella tänne myös muuta mukavaa; harrastuksista, arjen pienistä iloista ja ihanista, rakkaista ihmisistä.


Mutta nyt, saako jo aloittaa?! Ensimmäinen "kunnon" kirjoitus :)

Eilen rakas ystäväni (joka toimii myös tietenkin kaason tehtävissä) tuli käymään kylässä, tuoden samalla ihanimman ja persoonallisimman lahjan mitä toivoa voi! Rakastuin tähän kirjaan ensisilmäyksellä <3

Tämä on niin syötävän söpö ettei tähän uskalla mitään merkintöjä tehdäkään :)

Ja kirjan tyyli on juuri sitä vanhaa vintagea mitä olen haeskellutkin ja mitä toivon myös meidän häissämme näkyvän :)

Iiiikk!

Huih, nyt se sitten viimein tapahtui.. minä, tekniikan todellinen ihmelapsi, joka vannoi ikuisen nonbloggauksen nimiin aloitin kirjoittelemaan omaa blogia. Täällä siis kirjoittelee pian 25 vuotta täyttävä tulevan syksyn morsian. Blogi käsittelee lähinnä ällönihanaa häähömpötystä omaksi iloksi ja muistoiksi joskus tulevaisuuteen, mutta myös muutakin minulle rakasta puuhaa. Katsellaan mitä tästä saa aikaan :)

Tervetuloa mukaan!