Ajatus häiden järjestämisestä sai kunnolla alkunsa, kun päätimme tulevan hääpäivämme. Joni olisi toivonut alkukesää, toukokuuta, mutta sain sitten suostuteltua että järjestäisimme häät heinä- tai elokuussa jolloin illat on lämpimiä mutta jo pimeneviä jolloin saisi laitettua paljon kynttilöitä ja ihanaa tunnelmavaloa :) Ja että saisimme tietenkin hieman enemmän aikaa suunnitteluun ja toteutukseen.
Joni suostui ja sanoi ettei päivällä ole niin väliä, kunhan sellainen vain tulee. Mietimme vaihtoehtoja ja laitoimme kaksi vaihtoehtoa; 26.7 tai 2.8. Tämäkin asia selvisi nopeasti ja hääpäiväksemme on valittu 2.8.2o14 <3
Kirkko on jo varattu ja nyt kuumeisesti odotellaan vastausta lempipapiltamme pääsisikö hän vihkimään meidät, koska asuu jo muualla. Toivotaan parasta!
Todella vaikeaksi tehtäväksi on koitunut musiikin valinta kirkossa (myös hääjuhlassa soitettava musiikki!) Emme kumpikaan välitä oikein urkumusiikista ja meillä on alusta asti ollut selvillä, että toivoisimme siskojeni soittavan kirkossa selloa ja huilua/koskettimia. Tavallaan haluamme perinteistä mutta kuitenkin jotenkin räväkkää ja erilaista, jota ei vielä paljasteta ;)
Häämarssiksi siskoni ehdotti Pachelbelin Canon in D luultavasti kahdella sellolla soitettuna ja olin aivan innostunut, koska olin juuri ehdottanut Jonille samaa kappaletta. Tässäpä näytettä kappaleesta.
Kirkko on varmaan se jännittävin juttu mitä tällä hetkellä jo kauhulla odotan! Äitikin kerkesi jo peloitella kuinka kauheeta itkua se tulee olemaan kun pääsee kulkemaan kirkon käytävää maailman ihanimman isin käsipuolessa. Muutenkin oon niin herkkä itkemään, ei tarvita kuin hyvä ja koskettava kappale niin jo itku tulee. Eikä se ole mitään nättiä katottavaa kun räkä poskella märisee, toivottavasti niin ei käy :D Onneksi mulla on ihanat kaasot tukena ja suloinen kummityttökeijukainen mukana! :)
Mä oon just tuota kirkko-asiaa miettinyt jo monesti, että pitää olla niin vedenkestävät meikit kun vain olla voi, koska oon jo pariin otteeseen kotona itkeä tihrustanut pelkästä ajatuksesta. Joten sori vaan, musta ei oo tukea muuta kuin märisemään sun kanssa :D
VastaaPoistaVoi eiiiii, märystä ei kyllä tuu sitte loppua ollenkaan mutta hyvä jos on joku toinenki joka märisee :D toivotaan että siitä selviäis suht kauniilla kyynelillä :)
VastaaPoistaMinä oon ollut näin aikuisiällä vain yhdissä häissä (koska typerien kouluhommien vuoksi missasin Katjan häät) ja siellä kyllä tuli tippa linssiin. Se on aivan kamalaa, kun pitäis olla vaan ilonen, mutta kun itkettää niin itkettää. Vaan onneks sitä ilostakin voi itkeä ja kuuluuhan sen nyt asiaan isona ja tärkeänä päivänä :')
VastaaPoistaNiinpä! :) Minäkin oon ollu vaan muutamissa häissä ja kyllä varmaan joka kerta tirauttanut kyyneliä mutta tietenki ilosta muiden puolesta, häät on vaan niin ihania! Se vaan kun itse näkee jonkun toisen itkevän niin sehän tarttuu eikä sille sitte meinaa loppua tullakaan :)
Poista